Mikä on viime käden luotonantaja?
26.8.2019
Viime käden luotonantajaan turvaudutaan, kun rahaa tarvitaan nopeasti eikä sitä ole pystytty saamaan muualta. Pankit turvautuvat viime käden luotonantajaansa eli keskuspankkiin, jos niillä ei ole riittävästi käyttövaroja toimintansa jatkamiseen eivätkä ne saa rahoitusta markkinoilta. Esimerkiksi finanssikriisien yhteydessä voi syntyä tilanne, jossa asiakkaat haluavat nostaa rahansa pois pankeista eivätkä pankit uskalla lainata rahaa toisilleen.
Silloin tarvitaan keskuspankin apua. Keskuspankit toimivat viime käden luotonantajina, sillä ne kantavat vastuuta rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja pyrkivät edistämään rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Tavoitteena on, että pankkien rahoitusvaikeudet eivät pääse aiheuttamaan ongelmia kuluttajille ja yrityksille.
Mitkä keskuspankit toimivat viime käden luotonantajina euroalueella?
Euroalueella EKP ja kansalliset keskuspankit hoitavat viime käden luotonantajan tehtäviä yhdessä.
Kansallisten keskuspankkien rooli
Käytännön tasolla euroalueen pankkien viime käden turvaverkkona toimivat kansalliset keskuspankit: ne tarjoavat pankeille hätärahoituksena ns. maksuvalmiusapua, jos pankit eivät pysty hankkimaan tarvitsemiaan varoja muista lähteistä. Kukin keskuspankki vastaa hätärahoituksen antamisesta oman maansa pankeille ja kantaa yksin näistä lainoista aiheutuvat kustannukset ja riskit.
EKP:n rooli
EKP ohjaa ja valvoo kansallisten keskuspankkien hätärahoitustoimia. EKP:n neuvosto voi päättää kahden kolmasosan enemmistöllä vastustaa tai rajoittaa hätärahoituksen myöntämistä. Hätärahoitusta voi kuitenkin vastustaa vain, jos sen antaminen uhkaisi hankaloittaa EKP:n rahapolitiikan tai eurojärjestelmän tehtävien hoitamista.
Millä edellytyksillä rahoitusvaikeuksissa oleva pankki voi saada apua?
Keskuspankeilla on tiukat säännöt, joiden mukaan hätärahoituksesta päätetään. Pankkeja ei voida auttaa joka tilanteessa, vaan tiettyjen edellytysten on täytyttävä.
Hätärahoitusta myönnetään vain vakavaraisille pankeille
Hätärahoitusta myönnetään pankeille, joilla on tilapäisiä maksuvaikeuksia eli jotka tarvitsevat nopeasti rahaa voidakseen esimerkiksi antaa asiakkaiden nostaa talletuksiaan. Niiden on kuitenkin oltava vakavaraisia, eli niillä pitää olla riittävästi varallisuutta toimintansa jatkamiseen pitemmällä aikavälillä. Vakavaraisillekin pankeille voi tulla tilapäisiä maksuvaikeuksia, jos suuri osa niiden varoista on lainattu asiakkaille.
Hätärahoitus on vain tilapäisratkaisu
Hätärahoitusta myönnetään nimensä mukaisesti vain hätätilanteissa. Kun odottamattomat maksuvaikeudet ovat ohi ja tilanne rauhoittuu, pankkien on maksettava hätärahoitus takaisin.
Hätärahoituksesta peritään tavallista korkeampaa korkoa
Kansalliset keskuspankit myöntävät rahoitusta vain vakuuksia vastaan. Hätärahoituksessa vakuuksien ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä hyviä kuin tavanomaisissa rahoitusoperaatioissa, joten keskuspankille aiheutuu suurempi riski. Sen vuoksi vakuuksia tarvitaan enemmän ja keskuspankille on myös maksettava hätärahoituksesta tavallista korkeampaa korkoa.
Hätärahoituksen sääntöjä on tärkeää noudattaa tinkimättä ja johdonmukaisesti, jotta vältetään ns. moraalikadon vaara. Jos pankit voisivat olla varmoja, että apua on tarjolla aina, kun niillä on maksuvaikeuksia, niillä voisi olla houkutus ottaa enemmän ja suurempia riskejä.
Miksi on tärkeää, että pankeilla on viime käden luotonantaja?
Vakavarainenkin pankki voi ajautua hetkellisesti tilanteeseen, jossa se ei selviydy maksuista asiakkailleen tai rahoittajilleen. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla talletuspako eli varojensa puolesta pelkäävät asiakkaat yrittävät nostaa kaikki rahansa pois pankista. Pankki voi jopa kaatua, millä olisi kauaskantoisia seurauksia.
- Työpaikkoja voi kadota. Pankin kaatuessa yritykset eivät yhtäkkiä saakaan enää lainaa eivätkä pysty välttämättä maksamaan palkkoja, ostamaan raaka-aineita tai muutenkaan jatkamaan toimintaansa.
- Muutkin pankit voivat joutua vaikeuksiin. Pankit esimerkiksi lainaavat rahaa toisilleen, joten ongelmat leviävät helposti laajemmallekin. Kun useiden pankkien asiakkailla on vaikeuksia nostaa talletuksiaan tai saada lainaa, se vaikuttaa koko talouteen. Kriisien kustannukset jäävät monasti veronmaksajien harteille.
Kun pankit voivat turvautua keskuspankkiin viime käden luotonantajana, niiden tilapäiset vaikeudet evät pääse aiheuttamaan ongelmia yrityksille ja kuluttajille.
Toimivatko keskuspankit viime käden luotonantajina myös valtioille?
Eurojärjestelmä ei saa tarjota rahoitusta euroalueen maille. Jos valtiot voisivat pyytää keskuspankeiltaan hätärahoitusta, keskuspankkien olisi vaikeampi ylläpitää hintavakautta ja toimia riippumattomasti. Siksi julkisen sektorin keskuspankkirahoitus on kielletty EU:n perussopimuksissa.